28.7.

Vuosi sitten tänä kyseisenä päivänä heiluin hulluna ympäri asuntoani; yritin keksiä jotain sopivaa päällelaitettavaa, tukka piti saada nätiksi ja siinä sivussa tein jotain mitä en kovin usein tee. Nimittäin kasvisruokaa. Hän oli tulossa illalliselle, kaiken piti olla täydellistä ja minua jännitti aivan kamalasti. Olin muutaman kerran jo tehnyt hänelle ruokaa, sillä luotin siihen, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Tällä kertaa ajattelin laittaa vielä asteen verran paremmaksi ja tehdä kasvisruokaa, sillä sitä tiesin hänen syövän pääasiassa.

Olimme tuon kesän ajan tapailleet, mutta en aivan tiennyt missä menemme. Oli suudelmia ja halauksia, pitkiä keskusteluita ja naurua, mutta sitten kuitenkin yllättäen perääntyviä askelia. Jonka jälkeen taas suudelmia. Voit siis vain kuvitella kuinka sykkyrällä pieni sydämeni oli.

Panostin tuohon illalliseen kaikkeni, sillä tiesin mitä halusin. Hänet. Söimme ruokaa ja jutustelimme, muutama kaverimme oli myös porukassa mukana. Jossain vaiheessa kävimme vuokraamassa leffaa, ja sitä katsellessamme tartuin hänen käteensä. Hän ei reagoinut ja sydämmeni murtui. Hetken kuluttua hän kuitenkin tarttui käteeni. Poskiani alkoi kuumottaa ja vatsani heitti kuperkeikkaa. Vasta myöhemmin hän kertoi, että oli vain halunnut hetken aikaa kiusoitella minua.

Ilta pimeni, taisi vuorokaudenaikakin jo vaihtua yöksi ja kaverit lähtivät. Vihdoin, ajattelin. Asiat etenivät juuri niinkuin haaveissani. Helliä suukkoja ja pitkiä katseita. Yllättäen, ihan kuin vahingossa kuiskasin, että rakastan. Hän vastasi samoin, jonka jälkeen kysyin, että miksi sitten työnnät minua poispäin. Vastaukseksi sain jotain, mitä en aio ikinä unohtaa; en ole menossa enää mihinkään. Rakastan sinua, tapahtuipa mitä tahansa. Aamuyöllä, kun hän oli lähtenyt, sain vielä viestin, joka oli vähän niinkuin kunnes kuolema meidät erottaa.

Siitä se onni sitten alkoi, ja jatkuu vieläkin. Tuossa vieressä istuu hän, joka pitää sydämeni kasassa. Tähän vuoteen on mahtunut paljon asioita, pääasiassa iloa ja onnenkyyneleitä. Helmikuun ensimmäinen päivä rengastin hänet, ja siitä asti olemme enemmän ja vähemmän suunnitelleet ensi vuoden elokuulle sijoittuvaa hääpäiväämme. Muutimme yhteiseen kotiin ja rakkaus on täällä arjessa. Se on pieniä tekoja, aamukahvin keittämistä, toisen huomioimista, kiukuttelun sietämistä, kutittelua, yllätyksiä ja rutiineja, tulevaisuuden haaveita ja hetkessä elämistä. En kaipaa timantteja ja loistoa, tarvitsen vain tuon yhden ainoan ihmisen kulkemaan tätä tietä vanhainkodin keinutuoliin asti ♥

Joka kuukausi olemme jollain tavalla "juhlistaneet" kuukausipäiväämme. On ollut mm. suklaafondueta, ravintolaillallisia, museoretkiä, kynttiläillallisten kokkailua ja tietenkin olen saanut useasti kukkia. Kolmannen kuukausipäivämme muistan erityisesti; katselimme kunnallisvaaleja kynttilänvalossa :D Ja tänään suuntaamme ensin ostoksille ja sitten illalliselle ravintolaan. Ostin miehelleni vuosipäivälahjaksi liput Philip Glassin konserttiin Helsingin juhlaviikoille. Kuuntelemme aina silloin tällöin Glassin musiikkia ja söpöilemme kynttilänvalossa, ja tuon herran tuotantoa tullaan kuulemaan myös häissämme. Mies puolestaan lupasi viedä minut ostoksille Stockmannille "jollekin osastolle". Jännittää! ^^


- A