Sain viimein kuvat myöskin hääjuhlasta, ja nyt pääsen niistä teille kertomaan :) Juhlapaikan saimme koristella vasta hääpäivän aamuna, mikä aiheutti stressiä useammassakin henkilössä. Yritin vain vakuutella, että kyllä siinä ehtii ja kaikki hoituu varmasti, vaikka en itsekään sitä aina uskonut. Taisi kyllä olla aikamoisia taikureita koristelutalkoissa, nimittäin tilasta saatiin todella ihana^^ Ja kyllä, minä sain kuin sainkin ne pyöreät pöydät!
Häät rakentuivat pienistä osista jotka kaikki sointuivat toisiinsa. Pienet yksityiskohdat pääsivät esille ja saivat paljon kiitosta jälkeenpäin. Pöytien koristelu koostui valkoisesta pöytäliinasta, käsin askarrelluista servettirenkaista, vintage-henkeä huokuvista pöytänimistä ja pulloetiketeistä sekä herkkyyttä ilmentävistä helmistä ja kukista. Kynttilöitä meillä ei ollut, sillä juhlapaikalla ne olivat kielletty. Mutta pöytiin olin kyllä erityisen tyytyväinen!
Matkalaukkuvieraskirjamme näytti samalta kuin mielikuvani ja pisteeä ii:n päälle oli tuo laukkujen päällä roikkuva pieni pyykkinaru. Häämatkan jälkeen oli ihana lukea vieraiden jättämiä tervehdyksiä ja elämänohjeita. Toisen noista vanhoista matkalaukuista sain pitää itselläni, ja aionkin käytää sitä häätavaran säilytykseen. Suljen sinne kaikki häihin liittyvät kuva-albumit ja muut, niin niitä voi sieltä sitten katsella :)
Muiden koristeiden virkaa toimitti katossa roikkuvat led-valosarjat sekä vanhat puuvakat punaisine omenoineen. Hallaharsoa piti myös kattoon laittaa, mutta tila oli kuitenkin sen verran matala ettei se olisi sinne sopinut.
Meidän saapuessamme häävieraat puhaltelivat yllemme saippuakuplia ja ottivat valokuvia. Perinteinen onnittelu-kättelyjono jäi meiltä pois, ja vieraat ohjattiin suoraan pöytiin. Jokaiseen pöytään oli jaettu kuohuviinipullo ja bestmanin johdolla ne poksauteltiin auki. Hän pyysi jokaisesta pöydästä yhtä vapaaehtoista henkilöä avaamaan pullon ja tarjoilemaan juomaa pöytäseurueelleen. Pullot poksuivat auki yksi toisensa jälkeen ja se oli juuri niin mahtavaa kuin arvalimmekin.
Kaasot ja bestmanit pitivät pienen onnittelupuheen, joka sisälsi myös infon siitä, että mistä löytyy wc:t, tupakkapaikat ym. Onnittelumaljojen jälkeen syötiin ja olimme iloisia kun laatimamme pöytäryhmät toimivat. Hämmästyimme siitä kuinka pieni väkimäärä 60 ihmistä oikeastaan onkaan! Tarkoituksella laitoimme vieraita sekalaisiin pöytiin eikä niinkuin yleensä, että tutut istuvat yhdessä. Istumajärjestystä laatiessamme yrtimme kuitenkin miettiä, että samassa pöydässä istuvilla olisi jotakin yhteistä puhuttavaa.
Juhlissa pidettiin puheita, naurettiin, syötiin hyvin ja tietenkin tanssittiin. Häävalssiksemme valikoitui Ilta Skanssissa ja me "tanssimme" sen omalla tavallamme. Esitimme sen bändin kanssa ja pyysimme appivanhempia sekä isovanhempia tanssilattialle valssaamaan.Valssin jälkeen esitimme vielä pari yllätysbiisiä, jonka jälkeen olikin luvassa varsinainen yllätysten yllätys. Itsekin sain vasta hääpäivän aamuna tietää, että suunnittelemani yllätys toteutuu, mutta onneksi tuo laulu on piirtynyt johonkin lihasmuistiini. Kun en puheita osaa pitää eikä runonkaan kirjoittamisesta mitään tullut, niin halusin edes laulaa sulhaselleni.
Hento kuiskaus pimeässä
se pyytää viereeni vielä jää
Hyvä on hiljaa olla tässä
mennyttä en luonas enää nää
Syliisi unohdun
ihoosi painaudun
hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu
Häissä myös leikittiin, vaikkakin suunnitelluista leikeistä vain pari toteutui. Pöytiin jaettu häävisa toimi hyvin ja tutustumisleikki toimi halutulla tavalla. Kahdentoista kuukauden tehtäväjuttu ikävä kyllä unohtui ohjelmistosta. Jälkeenpäin on ollut kiva kuulla vierailta, että tylsää ei ainakaan ollut. Oli kuulemma juuri sopivasti ohjelmaa ja puheita :)
Eräs ohjelmanumeroista oli tietenkin kakun leikkaus. Tämän toteuttamiseen tarvitsimme kyllä avustajaa, mutta hyvin se meni. Kakku tuli leikattua ja ihan ilman polkasujakin, vaimo määrää kaapin paikan ;) Ohjelmaan kuului myös kimpunheitto joka toteuttiin hieman tavallisesta poiketen. Tuntui tyhmältä ajatukselta, että joku heittelisi kukkia puolestani, mutta onneksi löysin netistä hyvän idean. Kimppuun oli ennakkoon kiinnitetty nauhoja, joista sinkkuneidot pääsivät kiskomaan. Todellisuudessa vain yksi naruista oli kunnolla kimpussa kiinni, ja oikein narunsa valinnut sai kimpun omakseen.
Tietysti myös morsian ryöstettiin ja minut takaisin saadakseen joutui mies laulaa luikauttamaan. Hectorin Mandoliinimies tosin sujuu häneltä jo rutiinilla, kun on sitä kai muutaman kerran tullut karaokessa vedettyä. Laulu tuli laulettua ja vaimo palautettiin :)
Pimenevässä syysillassa otettiin myös kuvia kaasojen ja bestmanien kanssa, sekä koko väkijoukolla. Ostin jo viime uutena vuotena ison läjän tähtisädetikkuja, sillä näin niiden kanssa otettuja hääkuvia jossakin. Halusin toteuttaa saman idean ja onneksi toteutin, sillä nämä kuvat ovat aivan mahtavia! :)
Kaikenkaikkiaan oli ihanat, tunnelmalliset ja meidän näköiset häät. Päivä oli pitkä, mutta onnistunut ^^ Hääyötä vietimme GLO hotellissa lentokentällä, eli toisinsanoen nukuimme kolme tuntia ennen lentoa. Seuraavaksi pääsemmekin Pariisiin, ihanaan, ihanaan Pariisiin!
- rva V
kuvat Otto Liulia
ps.
Vaikka juhlat onnistuivat, niin silti aina jokin menee pieleen. Ei onneksi mitään suurta, kakku ei kaatunut eikä tapahtunut muitakaan katastrofeja, mutta muutama asia harmittaa. Ehkä olen itse se kriittisin arvostelija näissä juhlissa, sillä kukaan ei luultavasti tietäisi näistä vioista jos en niistä tässä kertoisi.
Ensinnäkin, kakkua oli jouduttu kuljettamaan edestakaisin, joten kuorrute oli halkeillut. Se ei myöskään näyttänyt sellaiselta kuin halusin, vaikka kaikki sitä nätiksi kehuivatkin. Toisekseen, kukaan ei laittanut kahviservettejä esille. Ja kenkäni - aivan oma luku sinänsä, itseasiassa ne ovat jo roskiksessa. Värjäysprosessissa jokin meni pieleen, sillä kengät eivät olleetkaan satiinia, niin väri jäi mm. käsiin kiinni. Onneksi mekko ei värjäytynyt...
