Hääpotretit

Hääpäivän aamu alkoi pikaisella pukeutumisella miehen ollessa suihkussa. En tahtonut hänen näkevän minua aamulla, joten kylpyhuoneen oven läpi huutelin ohjeita matkatavaroita koskien ja riensin taksiin morsiuspuku päälläni ilman kenkiä ja tukka sekaisin. Matkasin kohti hääpaikkaa, ilma oli aurinkoinen mutta kylmä tuuli pureutui ihon läpi. Juhlapaikalla minua odotti kampaaja-meikkaaja sekä vähitellen paikalle lipui auttavia käsiä. Toinen bestmaneista hoiti miehen kanssa maatkatavaramme valmiiksi lentokentän hotellille ja sillävälin kaasot ja toinen bestman auttoivat koristelemaan juhlapaikkaa. Paikalle saapui myös muutama yllättävä lisäkäsi. Iso kiitos kaikille auttavan kätensä ojentaneille. 

Istuessani kampaajan matkapöydän takana huutelin ohjeita ympärillä hääräilevälle ihmisjoukolle ja tunnelma oli oikeastaan melko mukava. Oli ihana nähdä miten tila vähitellen rakentui mielikuvieni näköiseksi ja lopputulos oli odotettua parempi. Seinällä tönöttävä kanoottikaan ei enää vaivannut. 

Puoliltapäivin latelin viimeiset ohjeet kaasoille, laitoin kengät jalkaan ja kiiruhdin kuvaukseen. Juuri kun olin lähdössä alkoi pieni sade, ja onneksi sain kuvaajamme kiinni muuttaakseni suunnitelmiamme. Alunperin kuvat oli tarkoitus ottaa merenrannalla sekä läheisessä puistossa, mutta kovan tuulen ja tihkusateen vuoksi päädyimme kuvailemaan suojaisaan puistoon. Kuvista hehkuu onneksi lämpö eikä se kylmä viima jonka koimme. 

Yhden asian ainakin opin. Jos sinulla on jokin elämää suurempi päivä, niin valokuvaajaan kannattaa panostaa. Ja panostusei aina tarkoita kallis = täydellistä, vaan enemmänkin sitä, että kuvaajan kanssa pitää löytää yhteinen sävel. Meillä oli kaksi kuvaajaa; viralliset potretit sekä kirkkokuvat otti ammattikuvaaja, juhlapaikalla kuvia napsi appiukon kautta saatu harrastelija. Tosin en häntä kyllä pelkäksi harrastelijaksi näkemieni kuvien perusteella uskoisi.

Meidän viralliseksi kuvaajaksi valikoitui Tuomas Elenius, joka on tässäkin tekstissä nähtävien luomusten takana. Kilpailutimme viisi kuvaajaa, ja Tuomas oli yksinkertaisesti halvin. Tässä kohtaa ei onneksi tarvitse todeta, että rahalla saa, sillä me saimme haluamamme vähän vähemmälläkin rahalla. Ei aina kaiken tarvitse maksaa maltaita ollakseen laadukasta.

Tuomas vakuutti meidät jo käydessään luonamme ennen häitä. Hän oli käynyt ottamassa kuvia mahdollisista potrettipaikoista juhlapaikan lähellä. Hän kuunteli ideoitamme ja toiveitamme ja oikeasti - teki yhteistyötä. Myös itse kuvaustilanne oli luonteva eikä hänestä huomannut, että pyörätuolimme olisi häntä häirinnyt tai jännittänyt.

 

Viralliset potretit ja muutama yksityiskohtainen kuva siis otettiin ennen kirkkoa, ja jostakin näistä tulee kiitoskorttikuvamme. Kahden tunnin kuvaamisen jälkeen matkasimme papin eteen, mutta jatketaanko siitä sitten huomenna :)

- rva V

Bird on my head

Siinä ne nyt olisi, ihanat hääsomisteeni! Hiuskoriste saapui Amerikasta asti ja kengät Englannista. Kenkiä tilailin kaksin kappalein, mutta sovituksen jälkeen näihin kaunokaisiin päädyin. Kengät kokevat vielä pienen muodonmuutoksen, kun vien ne hääpukuliikkeeseen värjättäviksi ^^

Alunperinhän tarkoituksenani oli laittaa tiara päähän, mutta kun sopivaa ei löytynyt täytyi ottaa käyttöön suunnitelma B. Juhliin mennessäni pidän siitä, että hiukset ovat hyvin näyttävät ja koriste sen mukainen. Niinpä hääpäiväksi halusin vielä tavallista isomman koristeen, ja Amerikassa kaikki on muutenkin isoa, niin sieltähän se löytyi. Harsohuntu on irroitettavissa, ja luultavasti pidän sitä vain kirkossa. Tuo päässäni voi todeta samoin kuin Sinkkuelämän Carrie; I put a bird on my head!

- A

Girls night out!

Viikko sitten oli miehen polttarit ja tänä viikonloppuna oli minun vuoroni. Olen kokoajan ollut hieman, että "nääh, jotkut polttarit", mutta edeltävänä iltana aloin kuitenkin asiasta innostumaan. Mietin kuumeisesti mitää tytöt ovat keksineet ja yritin udella mieheltä tietoja. Polttaripäivä oli käytännön syistä jo ennalta tiedossani, mutta päivän ohjelma oli täysi mysteeri. Se oli todella vaikeaa, sillä olen melkoisen utelias ja kärsimätön :)

  

 

Lähdimme 11 aikoihin meiltä liikkeelle ja huomasin tytöillä olevan mukanaan piknikille sopivaa varustetta. Mietin koko matkan, että mikä puisto on valittu kohteeksi, mutta yllätyksekseni päädyimmekin Suomenlinnaan. Sää suosi ja löysimme rantakallioilta ihana rauhaisan paikan, jossa oli hieman liiankin mukavaa. Siihen nimittäin osui niin hyvin tuulenvire kokoajan, etten huomannut kuinka aurinko poltti!

Jokainen tytöistä oli valmistanut jotain pientä purtavaa ja herkut huuhdeltiin alas Fresitan avulla :) Kassien kätköistä löytyi niin suolaista kuin makeaa, raikkaita hedelmiä sekä yllätysohjelmaa. Auringonoton ja syömisen lomassa oli nimittäin myös pientä visailua, kun toinen kaasoista oli askarrellut suloisen hääaliaksen!

 

Muutaman tunnin nautiskelun jälkeen palasimme kotiovelle ja taas kerran pähkäilin, että mitähän nyt. Mies oli häädetty kotoa ja ajattelin, että alammeko tyttöjen kesken saunomaan vai laittadutaanko myöhempää varten. Mutta luvassa olikin pienimuotoinen askartelutuokio kahvikupposen äärellä. Tarkoituksena oli selata naistenlehtiä ja löytää tekstejä, jotka kuvaavat unelmien puolisoa. Omaan kartonkiini liimautui tekstejä kuten; "ei mikään typerä pelimies", "voi kulkea vaikka tuulipuvussa" sekä "sano se ääneen" Tämän jälkeen sain lahjaksi korin täydeltä tarvikkeita, joilla voi valmistaa kotikonstein kasvo- ja käsihoitoja. Se se vasta oli todella suloinen kokonaisuus ^^

Tässä kohtaa päivää alkoi olla jo taas nälkä, ja onnekseni suunnattiinkin ravintolaan. Helsingin vanhin kiinalainen ravitsi meitä ihanilla ruoilla, ja tuon jälkeen olikin hyvä jatkaa iltaa karaokebaarin syövereihin. Siellä tuli luriteltua niin Jonna Tervomaata kuin Suvi Teräsniskaakin :)

Täytyy kyllä sanoa, että päivä oli erittäin onnistunut ja oli mukava viettää aikaa kerrankin tyttöporukalla. Kiitti tytöt! ^^

- A

Rakkausmurmeli ja Pöhkötti

Nyt on paikkakortitkin askarreltu ja niistä tulikin odotettua nätimmät. Askartelukaupassa tuskailin myyjälle, kun ideat loppuvat, mutta sitten bongasin tuon kukkanauhan. Kaksi pitsistä kukkaa on juuri sopivan yksinkertainen, mutta kuitenkin nätti ratkaisu :)

Myös muita hääasioita on tullut hoidettua tässä viikon mittaan. Tilasin ebaystä kengät sekä hiuskoristeen, pappi otti yhteyttä ja sormukset kaiverrutettiin. Miehen kihlaan lisättiin vain päivämäärä, mutta ettepä ikinä arvaa mitä vihkisormukseeni kaiversin ^^ Rakkausmurmeli 24.8.2014. Kaikki perinteiset vaihtoehdot tuntuivat niin tylsiltä, ja kihlasormuksessa on jo nimi. Niinpä päädyimme lempinimeen. Jos miehelle joskus hankitaan toinen sormus, esimerkiksi hääpäivälahjaksi, niin sinne kaiverretaan Pöhkötti. Ällösöpöä, eikö ^^

Hieman kyllä harmitti kun kihlasormukseni jäi vielä kultasepän huomaan. Puhdistuksessa oli ilmennyt, että timantti-istutukset ovat koholla ja on vaarana, että ne ajan kanssa irtoavat. Niinpä he ottavat vielä valmistajaan yhteyttä, että kuinka tulisi toimia.

Tänään ostin myös tuollaisen sävyttävän hoitoaineen, kun sitä minulle suositeltiin. Toivottavasti tämän avulla saan sitä haluamaani kiiltoa ja hentoa sävyä.

Huomenna polttarit, niistä kerron sitten seuraavaksi :)

- A

Ruusuja ja harsokukkaa

Viikonloppuna kävin ostamassa kaverille valmistujaiskukkia ja siinä samalla hieman haastattelin kukkakauppiasta. Olen miettinyt, että saakohan tuosta kauppakeskuksen pikku putiikista hääkimppuja ja saahan sieltä. Myyjällä oli heti ideoita maalaisromanttiseen tyyliimme ja hän neuvoi, että kukka-asioihin kannattaa palata n. kaksi viikkoa ennen häitä. Silloin tiedetään kukkien saatavuus ja voidaan katsella sesongin mukaisia ratkaisuja. 

Morsiuskimpun pitää olla pieni ja näpsäkkä, jotta pystyn sitä kädessäni pitämään. Kimpun tulee kauneuden lisäksi olla kevyt kantaa. Luulisinpa, että siinä voi olla maksimissaan kolme kukkaa ja sitten ne vihreät hörsöt päälle. Olen nähnyt myös ranteeseen laitettavia pikkukimppuja, mutta mielestäni se ei ole sama asia. 

Hääkukiksi ajattelin alunalkaen punaisia ruusuja ja valkoisia neilikoita. Nyt kuitenkin silmääni miellyttää hyvin vahvasti tuo harsokukka ruusun kaveriksi. Eli jos kimpussani olisi kolme isoa ruusua ja vaaleaa harsokukkaa? Ja sulhasen viehe samoilla kukilla tai sitten vain ruusu. 

Pöytäkoristeistakaan en oikein tiedä. Kun pöydät ovat pyöreät, ei kukka-asetelma saa olla liian iso. Silloin ei näkisi vastapäistä henkilöä ja keskusteleminen olisi hieman hankalaa. Muutenkin haluaisin, että pöytäkoristeet- ja kukat olisivat yksinkertaisuudellaan näyttäviä. Vähän kuin tuo yllä olevan kuvan ruusut pienessä lasipurkissa. Ei sen tarvitse olla sen suurempaa, jos se on tehty huolella. Ja kun pöydässä tulee olemaan muutakin kuin kukka-asetelmat. On katetut lasit ja aterimet, servetit, kynttilöitä, pöytänumero, nimilaput, ohjelmalappu... eli kukat eivät voi viedä koko huomiota. 

Ja sitten tajusin vielä, että taidanpa haluta kakunkin ruusuilla koristeltuna! Aivan mielettömän hieno se ainakin olisi :) Joo, ruusuja kakkuun, joo!!!

- A

Intensiivistä sävyttämistä

Olen tässä viimeiset kolme vuotta kasvattanut hiuksistani väriä pois. Ihanaa kun sitä värirajaa ei enää näy, tavoite on siis saavutettu. Nyt kuitenkin häiden lähestyessä on oma väri alkanut käymään tylsäksi ja elottomaksi. Tai ei omassa värissä mitään vikaa ole, mutta se kiillon puute. Olen miettinyt, että miten saisin hiuksiini sen saman kiillon, jonka värjäys aina toi tullessaan. Värjäyksen jälkeen hiukset olivat aina ihanan pehmeät ja tasaisen kauniit. Itselläni kun on pitkä tukka, niin on tärkeää, että hiukset myös näyttävät hyvältä. Tällä hetkellä hiuksiani hoitavat vain apteekin hyllyiltä löytyvät tylsäntuoksuiset aineet. Aikoinaan jätin värjäämisen, koska se teki niin huonoa hiuspohjalle, enkä missään nimessä tahdo siihen juurikasvukierteeseen palata.

Ajattelin, että olisiko ratkaisu jokin kevytsävyte tai sävyttävä shampoo. Ainakin Biozelliltä näyttäisi löytyvän tuollainen intensiivisävyte, joka lupaa antaa hiuksiin kiiltoa ja syventää omaa väriä. Vähän vain epäilyttää, että kuluuko väri oikeasti pois muutaman pesun aikana vai tuleeko jokin näkyvä juurikasvu...

- A