Pukujen hipelöintiä

Tänään se päivä koitti, jota melkein jokainen tyttö varmasti odottaa. Pääsin ensimmäistä kertaa hipelöimään morsiuspukuja! ^^ Kohteena oli Helsingin Stockmann, sillä tiesin, että sinne ainakin pääsen. Monien keskustan morsiuspukuliikkeiden ohi kuljettuani olen harmitellut sitä yhtä porrasta, joka estää sisäänpääsyn. Tällä katselukierroksella tarkoitukseni oli lähinnä saada ideoita ja tunnustella materiaaleja, sillä aion puvun teetätättää. Ajatus teetättämisestä tuli tänään yhä selkeämmäksi, kun myyjän kanssa keskustelimme hinnoista ja että mitä valmiin puvun korjaus maksaisi. Lopputulokseksi jäi se, että ompelijan luona saan parhaiten istuvan puvun järkevimpään hintaan. 

Tässä joitain ihanuuksia, jotka tänään erityisesti jäivät mieleeni :)

Tässä puvussa on kiva tuo yläosan malli ja kyljessä oleva koristelu. Mutta...

...tämä se vasta oli kaunis! Jotenkin niin sirosti, mutta näyttävästi koristeltu ja yläosan sydänmalli on kiva. Myös tuo kyljen rypytys ja alaspäin vähenevä koristelu miellyttävät. Tosin rinnuksessa on hieman liikaa koristeita. Ja tuo kangaskin tuntui kivalta. En usko, että tahdon mitään pitsikirjailua, ennemminkin jotain tällaista kimaltelevaa kunhan sitä on hillitysti :)

Ja pitihän sitä päästä edes tiaraa sovittamaan, kun pukuja vain hipelöitiin... ^^ Kirkkoon haluan hiuksiin jonkunnäköisen harsokoristeen ja sitten hääjuhlaan tiaran.

- A

Viimeinen vuosi neitinä

Voih! Tänään on tasan vuosi siihen, kun minusta tulee rouva. Ihan hullua ajatella, että enää vuosi, kun miettii kuinka kauan olen tällaisesta haaveillut :) Tuntuu myös, että vuodet kuluvat silmänräpäyksessä, miten tässä ehtii mitään häitä järjestämään. Toisaalta vuodessa ehtii tekemään vaikka ja mitä. Hääjutuista melkein kaikki on vielä tekemättä, mutta maanantaina aion korjata tilanteen ja mennä ihastelemaan morsiuspukuja! On kiva mennä vähän hipelöimään materiaaleja ja katselemaan malleja, vaikka aionkin puvun teetättää. Kutsukortteihin pitäisi myös saada jokin idea, ettei tule kiire. Ottaen huomioon, että aion kuitenkin tehdä ne itse ja joulun aikoihin postittaa, niin kohta pitäisi jo jokin visio saada.

- A

ps. Leivoin tänään sellaisen Rakas, hyvää vuoden päästä vietettävää hääpäivää -kakun ^^

28.7.

Vuosi sitten tänä kyseisenä päivänä heiluin hulluna ympäri asuntoani; yritin keksiä jotain sopivaa päällelaitettavaa, tukka piti saada nätiksi ja siinä sivussa tein jotain mitä en kovin usein tee. Nimittäin kasvisruokaa. Hän oli tulossa illalliselle, kaiken piti olla täydellistä ja minua jännitti aivan kamalasti. Olin muutaman kerran jo tehnyt hänelle ruokaa, sillä luotin siihen, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Tällä kertaa ajattelin laittaa vielä asteen verran paremmaksi ja tehdä kasvisruokaa, sillä sitä tiesin hänen syövän pääasiassa.

Olimme tuon kesän ajan tapailleet, mutta en aivan tiennyt missä menemme. Oli suudelmia ja halauksia, pitkiä keskusteluita ja naurua, mutta sitten kuitenkin yllättäen perääntyviä askelia. Jonka jälkeen taas suudelmia. Voit siis vain kuvitella kuinka sykkyrällä pieni sydämeni oli.

Panostin tuohon illalliseen kaikkeni, sillä tiesin mitä halusin. Hänet. Söimme ruokaa ja jutustelimme, muutama kaverimme oli myös porukassa mukana. Jossain vaiheessa kävimme vuokraamassa leffaa, ja sitä katsellessamme tartuin hänen käteensä. Hän ei reagoinut ja sydämmeni murtui. Hetken kuluttua hän kuitenkin tarttui käteeni. Poskiani alkoi kuumottaa ja vatsani heitti kuperkeikkaa. Vasta myöhemmin hän kertoi, että oli vain halunnut hetken aikaa kiusoitella minua.

Ilta pimeni, taisi vuorokaudenaikakin jo vaihtua yöksi ja kaverit lähtivät. Vihdoin, ajattelin. Asiat etenivät juuri niinkuin haaveissani. Helliä suukkoja ja pitkiä katseita. Yllättäen, ihan kuin vahingossa kuiskasin, että rakastan. Hän vastasi samoin, jonka jälkeen kysyin, että miksi sitten työnnät minua poispäin. Vastaukseksi sain jotain, mitä en aio ikinä unohtaa; en ole menossa enää mihinkään. Rakastan sinua, tapahtuipa mitä tahansa. Aamuyöllä, kun hän oli lähtenyt, sain vielä viestin, joka oli vähän niinkuin kunnes kuolema meidät erottaa.

Siitä se onni sitten alkoi, ja jatkuu vieläkin. Tuossa vieressä istuu hän, joka pitää sydämeni kasassa. Tähän vuoteen on mahtunut paljon asioita, pääasiassa iloa ja onnenkyyneleitä. Helmikuun ensimmäinen päivä rengastin hänet, ja siitä asti olemme enemmän ja vähemmän suunnitelleet ensi vuoden elokuulle sijoittuvaa hääpäiväämme. Muutimme yhteiseen kotiin ja rakkaus on täällä arjessa. Se on pieniä tekoja, aamukahvin keittämistä, toisen huomioimista, kiukuttelun sietämistä, kutittelua, yllätyksiä ja rutiineja, tulevaisuuden haaveita ja hetkessä elämistä. En kaipaa timantteja ja loistoa, tarvitsen vain tuon yhden ainoan ihmisen kulkemaan tätä tietä vanhainkodin keinutuoliin asti ♥

Joka kuukausi olemme jollain tavalla "juhlistaneet" kuukausipäiväämme. On ollut mm. suklaafondueta, ravintolaillallisia, museoretkiä, kynttiläillallisten kokkailua ja tietenkin olen saanut useasti kukkia. Kolmannen kuukausipäivämme muistan erityisesti; katselimme kunnallisvaaleja kynttilänvalossa :D Ja tänään suuntaamme ensin ostoksille ja sitten illalliselle ravintolaan. Ostin miehelleni vuosipäivälahjaksi liput Philip Glassin konserttiin Helsingin juhlaviikoille. Kuuntelemme aina silloin tällöin Glassin musiikkia ja söpöilemme kynttilänvalossa, ja tuon herran tuotantoa tullaan kuulemaan myös häissämme. Mies puolestaan lupasi viedä minut ostoksille Stockmannille "jollekin osastolle". Jännittää! ^^


- A

Kihlakuva

Tällainen nyt sitten tuli kihlakuvastamme, joka annetaan kummankin vanhemmille ja sukulaisille. Lopuksi päädyimme yhden kuvan sijasta kahteen kuvaan, jotka muokkasimme mustavalkoisiksi. Näihin oli tarkoitus löytää sellaiset saranalliset kehykset, vaan eipä löytynyt. Mutta on tämä hieno näinkin :) 

Kihlajaiset ♥

Eilen vietimme perhepiirissä kihlajaisiamme ♥ Kihloihinhan menimme jo helmikuun ensimmäisenä päivänä, mutta tahdoimme pitää kihlajaiset ulkona, joten odotimme kesään. Ja kuinkas sattuikaan, eilen aurinkoi paistoi kuin tilauksesta :) Juhlapaikkana oli Espoossa sijaitseva Auroran puisto (Träskändan puisto). Puisto on aivan mielettömän ihana ja siellä on sellainen pieni laatoitettu alue, jossa on tulisijan lisäksi valurautaisia penkkejä ja pöytiä. Paikka oli siis kuin luotu kihlajaisia varten :)

Vähän vielä halusin somistaa juhlapaikkaa ja saada siitä sellaisen rennon ja hieman olohuonemaisen. Niinpä toin paikanpäälle muutaman räsymaton, tyynyjä ja vilttejä. Koristeina käytin värikkäitä gerberoita ja paperisia led-valolyhtyjä. Siitä tuli niin söpö ^^

Harva kai enää pitää mitään kihlajaisia, mutta me halusimme, että perheemme edes jotenkin ehtivät tutustumaan ennen häitä. Ja kyllä puhetta riitti, joten ihan hyvin taisivat toimeen tulla :) Kihlajaislahjoiksi saimme Iittalan lahjakortin sekä monenlaista tarvetavaraa, kuten astioita ja lakanoita.

Onnittelumaljan lisäksi juhlissa tarjottiin suolaista ja makeaa syötävää. Oli lohi- ja fetapiirakkaa, salaatteja, jääteetä, kahvia, sydänpikkuleipiä ja tietenkin kakku. Minun oli aivan pakko ostaa kakkuun tuollainen ihana sydänkoriste... ^^ Tuli myös harjoiteltua kakun leikkaamista käsi kädessä  ♥

Laitetaan tähän loppuun nyt vielä meidän kihlakuvamme. Tarkoitus olisi löytää jotain kivoja kehyksiä, niin kuvan voisi sitten antaa vanhemmille ja isovanhemmille :)

- A

Innostu ja ilakoi

Jatkoin taas hieman hääalbumia. Tällä kertaa leikkasin lehtileikkeitä ja kirjoittelin omia ajtuksia niiden viereen. Useaan kohtaan tuli lopuksi kysymysmerkki, kun täyttä varmuutta ei ole vielä mistään. Paitsi juhlapaikasta, jonka yritin esitellä albumissa. Yritin myös kehnoilla piirustustaidoillani piirrellä sillan päälle tulevia valokatosjuttuja... :D

- A

Oulunkylän vanha kirkko

Tänään kävimme tutustumassa Oulunkylän vanhaan kirkkoon. Positiivista oli se, että tällä kertaa ainakin pääsimme sisälle asti. Kirkko oli ihanan pieni ja sympaattinen, jotenkin koruton ja sellainen kunnon kirkon oloinen. Intoilin jo, kunnes tuli se mutta. Morsiamen pitäisi saapua alttarille alttarin vieressä olevasta ovesta. Eli ei siis niin kuin perinteisesti, että morsian odottaa sakastissa tai muualla, käy sisään pääovesta ja astelee kohti alttaria käytävää pitkin. Voisinhan toki huristella käytävää edestakaisin. Tai sitten en. Kirkon etsintä siis jatkuu. Täytynee varmaankin käydä siellä Temppelinaukion kirkossa, vaikkei se kuvista päätellen minua miellytä. Mutta se olisi esteetön.

Kävimme tänään myös pyörähtämässä Espoossa Aurooran puistossa. Piipahdimme lähinnä vain tarkistamaan, että puisto on vielä entisellä mallillaan. Siellä nimittäin vietetään ensi viikon lauantaina khilajaisjuhlia :)