Vihkirkkonamme oli Helsingin Punavuoressa sijaitseva Johanneksen kirkko. Johanneksen kirkko on suomen suurin ja vanhin kivikirkko, ja kieltämättä se oli hiemaan suuri tarpeisiimme nähden. Toisaalta kuitenkin, se oli melkoisen ylväs ja kaunis - ja käytävä oli ihanan pitkä ^^
Saavuimme kirkolle hyvissä ajoin ennen vieraita, jotta ehdimme livahtaa sivuovesta. Odottelimme kirkon kellarikerroksessa ja edellisen tilaisuuden loputtua menimme katsastamaan alttarille tuodun rampin. Avustajani seisoi kirkon ovella kuin mikäkin turvamies, etteivät vieraat saavu ennenkuin ehdin takaisin piiloon :)
Kuten arvelimmekin, ei alttarin ramppiviritelmä ollut käyttökelpoinen. Olin jo kuitenkin kauan aikaa sitten sopeutunut ajatukseen siitä, että emme pääse aivan alttarille asti, niin eipä tuo haitannut.
Vieraat lipuivat sisään ja kaasot jakoivat ovella nenäliinoja onnenkyynelille. Lopulta odotin yksin noiden isojen ovien takana, ja voin sanoa, että siinä kohdassa olisi ollut todella kiva, jos ei olisi ollut yksin. Urut kajahtivat soimaan ja minun oli määrä mennä kohti alttaria. Ajattelin, että hieman pitää odotella, jotta musiikki ehtii soida. Mutta olisin kai voinut odotella hieman enemmänkin, nimittäin alttarille päästyäni musiikki soi vielä melkoisen tovin. Käytävää edetessäni muistan miettineeni vain, että "tätä olen aina halunnut ja tässä se nyt on". Käytävän toisessa päässä sulhoakin ilmeisesti oli hieman jännittänyt ^^ Kirkkomusiikkina oli mennen tullen Johan Pachelbelin Canon d-duurissa. Se vain on niin kaunis tekele, etten edes miettinyt muita.
Pastorimme Ensio Klemi oli todella mukava ja hän piti tunteita herättävän puheen. Kirkko-osuuteen sisältyi myös virsi, ja vasta eilen kuulin äidiltäni, että sama virsi soitettiin aikanaan heidänkin häissään ^^ Lopuksi saimme vielä vihkiraamatun mukaamme ja siitä se sitten alkoi; yhteinen loppuelämä.
Kirkon pihassa ei heitelty riisejä, vaan siirryimme suoraan hääpaikalle...
- rva V
kuvat Tuomas Elenius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti