Huomenlahjat

Eilen puolenyön aikaan kotiuduimme häämatkalta ja kerrottavaa on niin paljon, etten tiedä mistä päästä alkaisin tätä vyyhtiä purkamaan. Ajattelin jakaa tämän kaiken pienempiin osioihin, etten kirjoita järjetöntä romaania häistä tähän päivään. Näin ehkä jaksatte jokaisen erillisen tarinan lukea, ja muistan myös paremmin kirjoittaa kaiken ylös. En ole vielä saanut käsiini hääpäivän otoksia enkä matkakuvia, joten aloitan huomenlahjoista.

Pohdimme pitkään ennen häitä, että ostammeko huomenlahjoja laisinkaan vai onko tämä se kohta missä voisi säästää. Itse olen kuitenkin sen verran romantikko, että haluan joskus vanhainkodissa muistella, että "tämän sain mieheltäni mentyämme naimisiin". Niinpä hommasin miehelle lahjan ja hän minulle. 

Löysin eräästä blogista idean sulhasen huomenlahjalle, ja yritin sitä parhaani mukaan toteuttaa. Halusin tehdä miehelle pienimuotoisen selviytymispakkauksen ja hyvin pienimuotoisena se pysyikin. Päädyin ostamaan tinatuopin, jonka kylkeen kaiverrutin hääpäivämme. Sen sisään laitoin pienen pullon viskiä jos kravatti alkaa kiristämään, sikarin sekä tilanteeseen sopivan, Kaarina Helakisan runon.

Tekeekö mielesi Annan kanssa juosta lentokalojen perään?
Ja pyhänä mennä korvasieneen ja kuukusia kerään?
Jos löydät hyvän mansikkapaikan, saako Anna täyttää mukin?
Tekeekö mielesi Annan tukka koristaa sinisin kukin?
Hymyiletköhän itseksesi, kun kuljet pitkin teitä?
Ja juoksetko Annaa paijaamaan, jos on silmissä kyyneleitä.
Onko sinusta onnellista tehdä yhdessä uutteraa työtä?
Tahdotko toisinaan suukotella Annaa pitkin yötä?
Kannatko aamulla punaisia omenia Annalle syliin.
Mielitkö viedä kyyhkyn selässä tyttösi maailman kyliin?
Jos vastaat - jos vastaat myöntävästi - näihin kysymyksiin.
Niin silloin kai Annaa rakastat, ja te kaksi sovitte yksiin.

Jätin lahjan keittiön pöydälle niin, että sulho sen siitä löytää enne kirkolle lähtöä. Viereen laitoin vielä hääpukuun kuuluvan kravatin ja pienen kirjeen. Mielestäni tuosta tuli ihan sympaattinen kokonaisuus ja tuoppi jää kivasti muistoksi ^^
 

Itse sain Kalevalan hopeisen Lumpeenkukkia -sarjaan kuuluvan kaulakorun. Sain lahjan vasta Pariisissa, kun lähtöaamuna tuli hieman kiire. Koru on hyvin kaunis ja minulle rakas, niinkuin sen antajakin ^^

- rva V